tiistai 30. joulukuuta 2014

Sielun valo

Valoa sisälläin kannan
se tieni valaiskoon
pimeyden pois sysätköön

Tapahtukoon
mikä tapahtuakseen on
vaan se valaistukoon

Tuntematon vastassain
seisoo polullain
pimeys kasvoillaan

Astun sinut kohtaamaan
vaikka välkehtivä kajoni
kasvojasi ei paljastakaan

Kädet käsiin hakeutuu
lämpö sinut riisuu
eksynyt vain olitkin

elossa vielä sittenkin

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Talven henki

Taivas talvea lupaili
kuura ikkunoihin piirteli
tervetulleeksi toivotti
keskitalven huurteisen hengen

Saapui aikanaan
viiltävä viima muassaan
pureva pakkanen kannoillaan
tuima tuisku saattueenaan

Matkallansa peitteli
kaiken huntuun valkeaan
talviunille saatteli
vielä vihannoivan maan

Jääkristallit kauneimmat
varoen puihin sommitteli
soimaan jätti talven tiu’ut
heläjämään sydämiin metsien

Työn valmiiksi sai
joulurauhan maahan toi
vaan hetken kestää vain
jo siintää kevään aamunkoi

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Uusi aika

Ikiaikainen maa
altain luhistui
mukanaan vei

Vaan katso
vielä pinnalle saan
nousta uudestaan

Uusi aika koittaa
vapaus edessäin tivaa
vieläkö lentää osaan

Kämmenein avaan
ylös kätein kohotan
henkein ilmaan nostatan

Leuan painan rintaan
polvein alas taivutan
kunnia elämälle

uudeksi syntymisen opettajalle

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sumujen silta

Valkeudesta havahduin
vain hiljaisuus
ympärillä huusi

Kauempana väreili
usvavaipan ylle
siellä kaarisilta kohosi

Silta ylös vietti
sumupilven takaa
taivaansini kuulsi

Kohdalle korkeimmalle
askel johdatti
sinut sieltä tapasin

Katseessasi
pohjaton haikeus
hyvästelemään tulit

Käteni ojensin
hahmosi kadotessa
huntuun valkeaan

Jälkeesi sateen kutsuin
taivas puolestani
tänään itkeä sai

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ajan avaimet

Hetken hengähdys
ken kurkkii helmoissasi
kiirehän siellä kannoillasi

Painolastina olalla keikkuu
itseäsi saat siitä syyttää
nyt aika on pakoon yrittää

Ajan avaimet pölystä nosta
kuriton kiire niillä kadota
aika taas haltuusi ota

Taakse päätösten oven
nyrkit jää takomaan
jo vaipuu kiire unholaan

Avaimet nyt visusti talleta
ethän kiusanhenkeä moista
halua enää vaivoiksesi toista

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ensilumi

Universumin hippu
lumihiutale
kauniin kiteinen

Taivaalta luoksein kiirehtää
ainutkertaisuudessaan
vain yksi miljardeista

Tarkoituksensa kadottanut
elossaan onneton
kauneuttaan muista ei

Kämmenellein laskeutuu
hetken koskettaa saan
kunnes pois katoaa

Sulaen astuu rajan taa
päättyy pehmeä taival
vaan kulkunsa jatkuu

Muotonsa vain vaihtuu 

torstai 30. lokakuuta 2014

Sanojen silta

Vesille veneen laskit
kohtalon kompassin
keulaan kiinnitit

Hyvä tuuli puhalsi
vaan kavalaan karikkoon
puhkesi purtesi hento

Sinut kaukoputkeni löysi
haaksirikkoinen olit
yksinäisten saarella

Sanoista sillan rakensin
luoksesi kiirehdin
sinut kotiin halusin

Mielesi vallannut oli
pohjaton synkkyys
kirous saastaisen saaren

Kuulit kuitenkin kutsuni
sinusta otteen sain
kanssani sillalle nousit

Rinnallasi käyn
sananmitta kerrallansa
manteretta kohti

Aikansa taival ottaa
ethän siitä huoli
matka mielesi kirkastaa

torstai 23. lokakuuta 2014

Vaeltavat ajatukset

Ajatuksissani
yksin istun
ylhäisillä Alpeilla

Sieluni silmin
läpi samoan
huokailevaa Himalajaa

Vaeltava mieleni
kumartaa
jylhille jumalvuorille

Siivettömät ajatukseni
taivaalle astuvat
kumpupilville kulkemaan

Tuuli niihin tarttuu
puhaltaa vasten
tummenevaa taivaanrantaa

Kotiin mietteeni joutaa
syliin pohjolan
alle räiskyvien revontulten

Ajatusteni asettuessa
rauhan saavutan
tasaisilla tuntureilla

torstai 16. lokakuuta 2014

Pyhiinvaeltaja

Aavikkokettu
kuunvalossa vilahtaa
silmänsä jäävät tuijottamaan

Askel painuu hiekkaan
katse jää taa
pyhiinvaeltaja matkaansa jatkaa

Voima korkeampi
häntä johdattaa
omaa tietään kulkemaan

Kompassi esi-isien
käytössään
tähtienvalo iäinen

Huokauksissa dyynien
kantautuu kuiske
merenpohjan muinaisen

Määränpää missä lie
sinne lopulta käy
vaeltajan tie

maanantai 13. lokakuuta 2014

Muistojen voima

Pilvien kyyneleet kasvoillain
taivaskin tuntuu
itkevän kanssain

Vieras seisoo ovellain
suru käy sisään
kutsu puuttuu vain

Peiton kudon
muistoista kultaisista
surun siihen kiedon

Lohdun tuo tupaani
parantava ajanhenki
pois häätää kuokkavieraani

Taas yksin olla saan
sydämein surusta vapaa
jälleen minä ja muistoni vaan

torstai 9. lokakuuta 2014

Lähtö

Kaukaa idästä
tuuli kaihoa kantaa

Pimeydessä hahmo
kutsuun hiljaa vastaa

Asettunut myrsky
vauhkoontuneet vaahtopäät

Katse käy
kuun kelluvaa siltaa

Kotkan lailla
siipensä levittää

Vain sulaneen meren
jälkeensä jättää

maanantai 15. syyskuuta 2014

Sielunmaisema

Kaukaa kantautuu liikenteen hetkittäinen humina. Kuulen puiden latvoissa tanssivan tuulen askeleet ja sielullani ajattelen sinua. Yritän taas kutsua ajatuksiani luotasi, mutta kaiho on jo asettunut sydämeeni. Olenhan ajatusteni myötä kanssasi alati.

Saapuisipa tänä iltana sade. Hakkaisi hiekkateitä, rummuttaisi peltikattoja ja piiskaisi peltoja. Sateen jälkeen pelloille ja metsäaukeille nousisi usva. Sateen kuulaankaunis morsian kumartuisi pitkine huntuineen lohduttamaan sateen rankaisemaa maata. Kietoisi viileään syliinsä, kunnes uuden aamun valkeus koittaisi.

Ensimmäiset auringonsäteet viistäisivät maata ja peilailisivat kilvan kuvajaisiaan aamukasteisista ruohonkorsista, juosten rinta rinnan yli tuoksuvien viljapeltojen, havumetsien huokailevien puuvanhusten, joiksi laskevien kuiskailevien purojen ja jylhänä kohoavien vuorten. Aina sinne asti, kuin valo koskettaa. 

Ja sade tuli, armahtaen puhdisti sieluni varjoista. Usvan ilmestyessä pimeys oli jo poissa. Antauduin kelmeään syleilyyn ja annoin aamun tullen valonsäteiden tulvia syvälle sydänjuuriini asti.

torstai 11. syyskuuta 2014

Myrsky

Silmäni suljen
kumisee horisontti
hetki tiivistyy

Kosketuksesi
kuin omasi olisin
silmissäsi salamoi

Pilvilaivueesi saapuva
tykkien pauhu
kallioista kaikuva

Minut riisuu
todeksi tekee
sieluni soiton

Aaltojen kuohut
seireenit vaahtopäiset
hiljaa kanssain hyräilee

Sade jäljet puhdistaa
eloon synnyttää
uudestaan

Myrskyn jälkeen
tunnenhan
itseni taas

perjantai 22. elokuuta 2014

Hän

Luokseni
hänet toit
kädestä talutit

Illanhämärään
meidät saatoit
hiljaisuuteen katosit

Varjoihin
minut vei
kauas
silmiensä sineen

Yöhön
takaisin
pohjantuliin tanssiviin

Jälleen
unien kuiskeen
kodikseni tunsin

Eloon
hänen rinnalleen
jäädä sain

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Voittamaton

Höyryten
halkeaa asfaltti
ylös kurottaa elämä

Polvillaan
vankinkin vankila
edessä riisutun sielun

Valoon
käy ajaton taival
läpi synkimmän pimeän

Voimalla
olevaisen maan
ylitsevuotavan taivaan

Sateessa
huokaa kuuma asfaltti
valittaa kehno keinokuori

Taipuu
eläväisen edessä
jo joutaa pois jaloista

Luonnossa
voima voittamaton
arpa arvaamaton

tiistai 19. elokuuta 2014

Syksyn neito

Askeleella jokaisella
sammal väräjää
syksyn neitosella
syy on metsää tervehtää

Vielä kirkkaat säteet
luovii rungoilla
kultaa suonsilmäkkeet
leikkii kaarnaihoilla

Lehtien poskilla kuihtuva puna
humisee harju naavapartain
taas edessä on
vaihdos vuodenaikain

Vaateetta tahtoon taipuu
vain huokaus hiljainen
tuulen helmoissa kaikuu
haukottelee kansa uninen

Maan peittää
valkeus untuvainen
kuuralle jo ohjat heittää
väsynyt syksyn neitokainen

Uniaikaan saattavat
korpikansan seisovan
kuiskauksin muistuttavat
kevään vielä koittavan

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Elossa taas

Mistä elo tehty
pienistä osasista
kohtalonko hiukkasista

Minne aukeaa ovi
askel käy
elonpäivien päättyessä

Valoon varjoista
onneen, autuuteen
iänikuiseen

Vaiko seikkailuun uuteen
levon jälkeiseen
harkittuun

Jotain oppimaan
vielä matkaako
sielu iätön

Rinnallaan
viisaus karttuuko
yksi elämä kerrallaan

Lähellä valmista
liekö sieluni lain
maallinen taipale
kuitenkin pintaa vain

torstai 26. kesäkuuta 2014

Usko onneen

Kaunis
kanssasi
maailmani

Oi, niin kaunis
kinuskinen
sateenkaaren sävyinen

Korvaamaton
jokainen päivä
aarre arvaamaton

Hauras
kanssasi
tavoitettu onni

Oi, niin hauras
mut´särkymätön
uskossaan

Uskon viitta
harteillaan
eläköön siis
onnemme ainiaan

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Villi sisin

Toteuta tahtosi
haasta
viidakon villikissa

Kutsu katseellasi
kohtaa
vaaniva tiikeri

Valjasta rohkeutesi
kesytä
sisäinen petoni

Tartu turkkiin
hallitse
alkukantainen eläin

Ota omaksesi
astu
alistuva naaras

- Suutele uneen,
kuiskaa
kehräävä kaunotar

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Elon siemen

Herää
hetkesi koittaa

Nyt
ulos kuoresta
verso
ylös maasta

Kurkota
yhä korkeammalle
äärettömyyteen
melkein

Venyttele
avaa silmäsi
tervehdi sisariasi
kanssaan kukoista

Avaa ovet
majaasi
ota vastaan
vieraat nöyrät

Sulje silmäsi
sateen tullen
sulkeudu
tunne hellä hyväily

Tiedä, että
veden virtauksessa
elämän voima

Voimassa intohimo
intohimossa rakkaus
elämän suurin ehto

Rakasta
vaali hedelmää
siitä syntyy
elosi kallein siemen

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kohtalon oma

Kuin vaativa vouti
viipymättä
saatat tehtäväsi täytäntöön

Kuin pahainen paroni
äänettä
saavut varjoista valoon

Kuin kartanon kreivi
koputtamatta
astut ovesta sisään

Kuin hallitseva herttua
varoittamatta
teet tahtosi todeksi

Kuin rikas ruhtinas
kyselemättä
lunastat omasi pois

Kuin kaikkeuden kuningas
ehdoitta
palvot ikuista aarrettasi

Kuin ikiaikaisen viisauden valtias
vaateetta
rakastat häntä vain

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Siniuoma


Kaste


Hetki ikuisuudessa

Kuun kelmeä henkäys
valaisee varjoista
heidät kaksi

Ympärillään
sykkivä hetki
elämän ajaton pulssi

Rukous lausuttu
vapautettu
nurmen usvaiseen syliin

Pysähtyy
ajan syke
näyttäytyy
ääretön ikuisuus

Piirtyy kastepisaroihin
kahden kauneus
rakkauden iätön siluetti

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sydämen valo

Tuo valo
kuin majakka
kutsuvana yössä

Eksyneen
luokseen johdattaa
kylmyyden tieltä

Kuule kutsu
suloinen sävel
sydämen valon

Usko valjasta avuksesi
toivon kannuksilla iske
kotiin karauta

-Tule, kuiskaan.
Astu pois
ikuisesta yöstä

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Muusa

Sulkakynä piirtyy
käsintehtyyn paperiin
taiteilijan näkemys
ei kauneudella vertaa

Mistä mihin
sinne
ehkä takaisin
syliinsä
ei kuitenkaan

Muste tahrii valkeuden
haavoittaa puhtaan pinnan
kaukaa kantautuu
kurkien laulu
kaihoisa

Käsi etsii kättä
iho kosketusta
kynä liiku enää ei
vain leikkivät huoneessa
varjonsa

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kerran

Ah,
niin syvät ovat silmäsi
kuin veden kuiskaus
taivaan peilikuvassa

Sumu hälvenee
jälleen
saan koskettaa

Kaikuva huokaus
kuin sileä seinä
missä onkaan hän
tuo kaikonnut hahmo

Häntä kerran rakastin

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Maailmani

Sinä kaikkeni olet
planeettani, tähteni
utuinen universumini

Yötaivaani revontulet
merteni kuohut
aavikoideni ikuinen hiekka

Suojani olet
varjoni valaiset
maailmani myrkyissä

Sinä ihmeeni olet
unelmani kaunein
aarteeni, iloni, valoni olet

Suuri on rakkauteni
niin suuri,
että maailmani on sinun

torstai 5. kesäkuuta 2014

Elämän henki

Itsesi pimeyteen unohdit
kutsun kirkkaimman kuulit
unen rajan ylitit

Silmäsi usvasta avasit
Mariaanien haudasta nousit
sielusi hiekasta puhdistit

Sydämestäsi suoraan vastasit
siipesi valkaistut levitit
ajatuksesi tähtiin asetit

Hartioillesi onnen istutit
itsesi rakkaudelle arvotit
lähes jumalaista kosketit

Kauas jäi kadotus
jälleen
kauttasi elämä hengittää

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tuuleen

Huulilleni
kämmenet painoin
kuiskaukseni
niille laskin
riisutun sydämeni
paljastin

Käteni kohotin
hyvästelemättä
tuuli kuiskaukseen tarttui
kyselemättä
mukaansa otti

Maailman tuulet
siivekkäät villihevoset
vapaat
kaikista vaateista

Taakakseen asetin
kuitenkin
syvimmän pyynnön
sydämein
kosketuksesi kaipuun

Kuulethan
omaksesi otathan
luokseni tuothan
palautathan
pyyntöni hartaan

unelman