Sumujen silta

Valkeudesta havahduin

vain hiljaisuus

ympärillä huusi

Kauempana väreili

usvavaipan ylle

siellä kaarisilta kohosi

Silta ylös vietti

sumupilven takaa

taivaansini kuulsi

Kohdalle korkeimmalle

askel johdatti

sinut sieltä tapasin

Katseessasi

pohjaton haikeus

hyvästelemään tulit

Käteni ojensin

hahmosi kadotessa

huntuun valkeaan

Jälkeesi sateen kutsuin

taivas puolestani

tänään itkeä sai

Ajan avaimet

Hetken hengähdys

ken kurkkii helmoissasi

kiirehän siellä kannoillasi

Painolastina olalla keikkuu

itseäsi saat siitä syyttää

nyt aika on pakoon yrittää

Ajan avaimet pölystä nosta

kuriton kiire niillä kadota

aika taas haltuusi ota

Taakse päätösten oven

nyrkit jää takomaan

jo vaipuu kiire unholaan

Avaimet nyt visusti talleta

ethän kiusanhenkeä moista

halua enää vaivoiksesi toista

Ensilumi

Universumin hippu

lumihiutale

kauniin kiteinen

Taivaalta luoksein kiirehtää

ainutkertaisuudessaan

vain yksi miljardeista

Tarkoituksensa kadottanut

elossaan onneton

kauneuttaan muista ei

Kämmenellein laskeutuu

hetken koskettaa saan

kunnes pois katoaa

Sulaen astuu rajan taa

päättyy pehmeä taival

vaan kulkunsa jatkuu

Muotonsa vain vaihtuu