Dreijalle jälleen nostan
oman sieluni saven
alustan liikkeeseen polkaisen
Pinta kosketusta kutsuu
vedellä savea sivelen
vanhoja kulmia pyöristäen
Käsille se kuiskaa
kuivu ei koskaan
työstää saan ainiaan
Monille lie olematon
sisäinen savi tuntematon
oma sielu koskematon
Valajalla vapaa tahto
katsoa syvälle sisimpään
vaikuttaa tähän elämään
