Minä vain

Olin vain

tytönheitukka metsäpolulla

haaveisiin uppoutuneena

Näin vain

neliapiloita pientareella

hiekkatien päässä

Oli vain

rinkallinen unelmia

painolastina harteilla

Tunsin vain

tuulen hiuksissani

istuessani kallionharjalla

Olin voimissani

sielunmaisemaan juurtuneena

sydämessäni sinun jälkesi

Sinulle

Kumppani

hidasta askeleitasi

käy tietä rinnallani

Ystävä

avaa kämmenesi

jaa ateria kanssani

Sielunveli

laske haarniskasi

usko ruhjeet käsiini

Rakastettu

avaa sydämesi

sanoita tunteet näkyviksi

Valittu

herää unestasi

koe haaveet todeksi

Valonkantaja

Valo suonissa

kuohuissa veren

rakastava voima

Pimeyttä vahvempi

nyt, aina ja  ikuisesti

rakkauden kautta

Mieli häilyväinen

sydän vahva ei

rakastaan kauaksi laske

Öljylampun katseen alla

käsi sydämellä vanno

valonkantajan vala

Valosta tulkoon voima

voimasta eläköön vapaus

vapaudesta palakoon rakkaus

rakkaudesta syntyköön elämä

Kevät, kuule kutsuni

Yön sinisessä siluetissa

hengitys höyryää

ääneti puhuttelee pimeys

Sydäntalven  sylissä

hankikannolla hahmo

nainen tulensieluinen

Alla tumman taivaan

suonissa kuohuu

muinaisten shamaanien veri

Hiipuvassa hiljaisuudessa

kaukaisen tuulen kuiske

korpikansan latvuksissa

Aamun alastomalla alttarilla

joikujen kaiut

saapuvaksi kutsuvat kevättä