keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kevät, kuule kutsuni


Yön sinisessä siluetissa
hengitys höyryää
ääneti puhuttelee pimeys

Sydäntalven  sylissä
hankikannolla hahmo
nainen tulensieluinen

Alla tumman taivaan
suonissa kuohuu
muinaisten shamaanien veri

Hiipuvassa hiljaisuudessa
kaukaisen tuulen kuiske
korpikansan latvuksissa

Aamun alastomalla alttarilla
joikujen kaiut
saapuvaksi kutsuvat kevättä

2 kommenttia:

  1. Mystisyyttä, odotusta se saapuu kohta, valo ja kevät. Mukavaa luettavaa.
    Metsä puhuu, jos kuuntelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta tosiaan saapuu kevät. On rakasta vuodenaikaa jo kovin ikävä! Metsän sylissä asuvana ja siellä paljon vaeltelevana sinne tulee vuodatettua niin ilot kuin surut. Aina metsä kuuntelee ja usein hiljaisuudesta nousee vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin. Metsällä on parantava voima, se pitää vain uskaltaa ottaa vastaan.

      Poista