Yön sinisessä
siluetissa
hengitys höyryää
ääneti puhuttelee
pimeys
Sydäntalven sylissä
hankikannolla hahmo
nainen tulensieluinen
Alla tumman
taivaan
suonissa kuohuu
muinaisten shamaanien
veri
Hiipuvassa
hiljaisuudessa
kaukaisen tuulen kuiske
korpikansan
latvuksissa
Aamun alastomalla
alttarilla
joikujen kaiut
saapuvaksi kutsuvat
kevättä
Mystisyyttä, odotusta se saapuu kohta, valo ja kevät. Mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaMetsä puhuu, jos kuuntelee.
Kohta tosiaan saapuu kevät. On rakasta vuodenaikaa jo kovin ikävä! Metsän sylissä asuvana ja siellä paljon vaeltelevana sinne tulee vuodatettua niin ilot kuin surut. Aina metsä kuuntelee ja usein hiljaisuudesta nousee vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin. Metsällä on parantava voima, se pitää vain uskaltaa ottaa vastaan.
Poista