Pimeässä suljettu
sielu
raivoaa ukkonen
armotta piiskaa sade
Valo tulvahtaa sisään
ennen huutoa
kallioon salama lyö
Tuulen tyyntyessä
hiljalleen avautuvat
nyrkeiksi puristuneet kädet
Väistyvän myrskyn
alla
ensihenkäyksen
ottaa
horroksestaan
elpyvä henki
Metsä kuiskii
syke tuntuu taas
iltausvan hiipiessä
pelloille
