Soturiprinsessa

Kulkija valon polulla

johdatusta rukoilee

haukan henki rinnallaan

Ei pimeyteen eksy

valkeuden enkeli

varjonaan valvoo

Näkijä sydänten tiellä

kaipuusta kuiskii

hyvän voimat harteillaan

Ei yksinäisyyteen huku

rakkauden voima

kompassinaan kantaa

Soturi sielun matkalla

havahtumista juhlistaa

kuningattaren kruunu käsillään

Ei kenenkään

Pimeydessä värisee liekki

yksin hiljaa itkee

ei kenenkään sydän

Hämärässä kiihtyy syke

väliin lyönti jää

kipu lävistää kulkijan

Hetkessä eksyy askel

jalkojen alla kumisee

ei kenenkään maa

Aamunkajossa nousee katse

kosketukseen viha tyyntyy

kyynel antaa armon

Valkeudessa jää hyvästi

tuulen matkaan lähtee

oman elämänsä valtiatar

Kesä, rakkaani

Kesän viimeisenä iltana

istuin hiljaa hämärässä

pilvien valaistessa kaupungin

Avoimen ikkunan sylissä

tunnustelin kirpeää ilmaa

katseen eksyessä hanhiauraan

-Ensi vuoteen, rakkaani.

Kuiskaus karkasi huulilta

käsien sulkiessa ikkunan

Syksyn ensimmäisenä yönä  

annoin myrskyn nousta

ikävän vaatiessa verojaan

Kylmän rintaman keskuksessa

varjelin surevaa sydäntä

sielun taistellessa vastaan

Korpisoturi

Näyssä kohtasin korpisoturin

revontulten roihu silmissään

tähysi laella tunturin

Lakeuksien kaiku äänessään

nostatti tuulen laulullaan

hirven kallo selässään

Yöhön maailman myönnytti

Lapin riimuja käsissään

nousevan myrskyn tyynnytti

Keskiyön aurinko sylissään

korpikansan hiljaisessa unessa

soturiprinsessa vieressään

Katosivat horisonttiin rinnakkain

virvatulen hehku sydämissään

kädet käsissä, kasvokkain

Valonlapset

Suurten voimien valossa

kaksi toisilleen jalostettua

vuosien kerrostumista odotti

Tyttö aamukaste silmissään

kuiskailevaa taivasta tähysi

tähtiin äänettä rukoili

Korpien kaiku sydämissään

saman metsän suojeluksessa

sukulaissieluja kasvatettiin

Poika pohjantuuli hiuksissaan

revontulilta lupauksen sai

kaltaisensa kohtaava oli

Keskiyön auringon alttarilla

vihdoin yhteen saatettiin

rinnakkain varttuneet valonlapset