Sielun valo

Valoa sisälläin kannan

se tieni valaiskoon

pimeyden pois sysätköön

Tapahtukoon

mikä tapahtuakseen on

vaan se valaistukoon

Tuntematon vastassain

seisoo polullain

pimeys kasvoillaan

Astun sinut kohtaamaan

vaikka välkehtivä kajoni

kasvojasi ei paljastakaan

Kädet käsiin hakeutuu

lämpö sinut riisuu

eksynyt vain olitkin

elossa vielä sittenkin

Talven henki

Taivas talvea lupaili

kuura ikkunoihin piirteli

tervetulleeksi toivotti

keskitalven huurteisen hengen

Saapui aikanaan

viiltävä viima muassaan

pureva pakkanen kannoillaan

tuima tuisku saattueenaan

Matkallansa peitteli

kaiken huntuun valkeaan

talviunille saatteli

vielä vihannoivan maan

Jääkristallit kauneimmat

varoen puihin sommitteli

soimaan jätti talven tiu’ut

heläjämään sydämiin metsien

Työn valmiiksi sai

joulurauhan maahan toi

vaan hetken kestää vain

jo siintää kevään aamunkoi

Uusi aika

Ikiaikainen maa
altain luhistui
mukanaan vei

Vaan katso
vielä pinnalle saan
nousta uudestaan

Uusi aika koittaa
vapaus edessäin tivaa
vieläkö lentää osaan

Kämmenein avaan
ylös kätein kohotan
henkein ilmaan nostatan

Leuan painan rintaan
polvein alas taivutan
kunnia elämälle

uudeksi syntymisen opettajalle