Meidän huominen

Luovu niin saat
eiliseen jätin
kartan ja kompassin

Pyydä niin annetaan
avaimen löysit
oven aukaisit tuntemattomaan

Uskalla niin näet
vihdoin tänään
koitti meidän huominen

Kutsu niin vastataan
painauduin syliisi
hengitin sinua hiljaa

Elä niin koet
kanssasi rakkaus
on elämää suurempaa 

Kaiken antaisin

 Antaisin sinulle taivaan
tähtien sylin
auringon ja kuun

Antaisin metsän
korpikansojen siunauksen
loitsut shamaanien muinaisten

Antaisin sinulle maan
mannerlaattojen huokauksen
päivän ja yön

Antaisin meren
aaltojen kuiskauksen
hiekat hautojen ikiaikaisten

Kuitenkin vain yksi
minulla valta on antaa
kaiken minussa saat

Viikingit

Sodan jälkeinen aamunkoi
ensimmäiset valonsäteet syleilivät
maan punattua pintaa

Kilpineito repaleisessa sotisovassa
suuteli hikistä otsaa
kalliolle polvistuneen soturin

Uuden aikakauden alku
pohjantuuli pyyhki pois
poskille vierineet kyyneleet

Viikinkipari väistyvässä hämärässä
lunasti toisiinsa kietoutuen
sydänverellä vannotun lupauksen

Vallitsevan hetken kauneus
kohtalo antoi siunauksensa
sielut lävistävän rakkauden