Sanojen silta

Vesille veneen laskit

kohtalon kompassin
keulaan kiinnitit

Hyvä tuuli puhalsi

vaan kavalaan karikkoon

puhkesi purtesi hento

Sinut kaukoputkeni löysi

haaksirikkoinen olit

yksinäisten saarella

Sanoista sillan rakensin

luoksesi kiirehdin

sinut kotiin halusin

Mielesi vallannut oli

pohjaton synkkyys

kirous saastaisen saaren

Kuulit kuitenkin kutsuni

sinusta otteen sain

kanssani sillalle nousit

Rinnallasi käyn

sananmitta kerrallansa

manteretta kohti

Aikansa taival ottaa

ethän siitä huoli

matka mielesi kirkastaa

Vaeltavat ajatukset

Ajatuksissani

yksin istun

ylhäisillä Alpeilla

Sieluni silmin

läpi samoan

huokailevaa Himalajaa

Vaeltava mieleni

kumartaa

jylhille jumalvuorille

Siivettömät ajatukseni

taivaalle astuvat

kumpupilville kulkemaan

Tuuli niihin tarttuu

puhaltaa vasten

tummenevaa taivaanrantaa

Kotiin mietteeni joutaa

syliin pohjolan

alle räiskyvien revontulten

Ajatusteni asettuessa

rauhan saavutan

tasaisilla tuntureilla

Pyhiinvaeltaja

Aavikkokettu

kuunvalossa vilahtaa

silmänsä jäävät tuijottamaan

Askel painuu hiekkaan

katse jää taa

pyhiinvaeltaja matkaansa jatkaa

Voima korkeampi

häntä johdattaa

omaa tietään kulkemaan

Kompassi esi-isien

käytössään

tähtienvalo iäinen

Huokauksissa dyynien

kantautuu kuiske

merenpohjan muinaisen

Määränpää missä lie

sinne lopulta käy

vaeltajan tie

Muistojen voima

Pilvien kyyneleet kasvoillain

taivaskin tuntuu

itkevän kanssain

Vieras seisoo ovellain

suru käy sisään

kutsu puuttuu vain

Peiton kudon

muistoista kultaisista

surun siihen kiedon

Lohdun tuo tupaani

parantava ajanhenki

pois häätää kuokkavieraani

Taas yksin olla saan

sydämein surusta vapaa

jälleen minä ja muistoni vaan

Lähtö

Kaukaa idästä

tuuli kaihoa kantaa

Pimeydessä hahmo

kutsuun hiljaa vastaa

Asettunut myrsky

vauhkoontuneet vaahtopäät

Katse käy

kuun kelluvaa siltaa

Kotkan lailla

siipensä levittää

Vain sulaneen meren

jälkeensä jättää