Sanojen silta

Vesille veneen laskit

kohtalon kompassin
keulaan kiinnitit

Hyvä tuuli puhalsi

vaan kavalaan karikkoon

puhkesi purtesi hento

Sinut kaukoputkeni löysi

haaksirikkoinen olit

yksinäisten saarella

Sanoista sillan rakensin

luoksesi kiirehdin

sinut kotiin halusin

Mielesi vallannut oli

pohjaton synkkyys

kirous saastaisen saaren

Kuulit kuitenkin kutsuni

sinusta otteen sain

kanssani sillalle nousit

Rinnallasi käyn

sananmitta kerrallansa

manteretta kohti

Aikansa taival ottaa

ethän siitä huoli

matka mielesi kirkastaa