Pilvien kyyneleet kasvoillain
taivaskin tuntuu
itkevän kanssain
Vieras seisoo ovellain
suru käy sisään
kutsu puuttuu vain
Peiton kudon
muistoista kultaisista
surun siihen kiedon
Lohdun tuo tupaani
parantava ajanhenki
pois häätää kuokkavieraani
Taas yksin olla saan
sydämein surusta vapaa
jälleen minä ja muistoni vaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti