Aavikkokettu
kuunvalossa vilahtaa
silmänsä jäävät tuijottamaan
Askel painuu hiekkaan
katse jää taa
pyhiinvaeltaja matkaansa jatkaa
Voima korkeampi
häntä johdattaa
omaa tietään kulkemaan
Kompassi esi-isien
käytössään
tähtienvalo iäinen
Huokauksissa dyynien
kantautuu kuiske
merenpohjan muinaisen
Määränpää missä lie
sinne lopulta käy
vaeltajan tie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti