Usko onneen

Kaunis

kanssasi

maailmani

Oi, niin kaunis

kinuskinen

sateenkaaren sävyinen

Korvaamaton

jokainen päivä

aarre arvaamaton

Hauras

kanssasi

tavoitettu onni

Oi, niin hauras

mut´särkymätön

uskossaan

Uskon viitta

harteillaan

eläköön siis

onnemme ainiaan

Villi sisin

Toteuta tahtosi

haasta

viidakon villikissa

Kutsu katseellasi

kohtaa

vaaniva tiikeri

Valjasta rohkeutesi

kesytä

sisäinen petoni

Tartu turkkiin

hallitse

alkukantainen eläin

Ota omaksesi

astu

alistuva naaras

- Suutele uneen,

kuiskaa

kehräävä kaunotar

Elon siemen

Herää

hetkesi koittaa

Nyt

ulos kuoresta

verso

ylös maasta

Kurkota

yhä korkeammalle

äärettömyyteen

melkein

Venyttele

avaa silmäsi

tervehdi sisariasi

kanssaan kukoista

Avaa ovet

majaasi

ota vastaan

vieraat nöyrät

Sulje silmäsi

sateen tullen

sulkeudu

tunne hellä hyväily

Tiedä, että

veden virtauksessa

elämän voima

Voimassa intohimo

intohimossa rakkaus

elämän suurin ehto

Rakasta

vaali hedelmää

siitä syntyy

elosi kallein siemen

Kohtalon oma

Kuin vaativa vouti

viipymättä

saatat tehtäväsi täytäntöön

Kuin pahainen paroni

äänettä

saavut varjoista valoon

Kuin kartanon kreivi

koputtamatta

astut ovesta sisään

Kuin hallitseva herttua

varoittamatta

teet tahtosi todeksi

Kuin rikas ruhtinas

kyselemättä

lunastat omasi pois

Kuin kaikkeuden kuningas

ehdoitta

palvot ikuista aarrettasi

Kuin ikiaikaisen viisauden valtias

vaateetta

rakastat häntä vain

Siniuoma

Kaste

Hetki ikuisuudessa

Kuun kelmeä henkäys

valaisee varjoista

heidät kaksi

Ympärillään

sykkivä hetki

elämän ajaton pulssi

Rukous lausuttu

vapautettu

nurmen usvaiseen syliin

Pysähtyy

ajan syke

näyttäytyy

ääretön ikuisuus

Piirtyy kastepisaroihin

kahden kauneus

rakkauden iätön siluetti

Sydämen valo

Tuo valo

kuin majakka

kutsuvana yössä

Eksyneen

luokseen johdattaa

kylmyyden tieltä

Kuule kutsu

suloinen sävel

sydämen valon

Usko valjasta avuksesi

toivon kannuksilla iske

kotiin karauta

-Tule, kuiskaan.

Astu pois

ikuisesta yöstä

Muusa

Sulkakynä piirtyy

käsintehtyyn paperiin

taiteilijan näkemys

ei kauneudella vertaa

Mistä mihin

sinne

ehkä takaisin

syliinsä

ei kuitenkaan

Muste tahrii valkeuden

haavoittaa puhtaan pinnan

kaukaa kantautuu

kurkien laulu

kaihoisa

Käsi etsii kättä

iho kosketusta

kynä liiku enää ei

vain leikkivät huoneessa
varjonsa

Kerran

Ah,

niin syvät ovat silmäsi

kuin veden kuiskaus

taivaan peilikuvassa

Sumu hälvenee

jälleen

saan koskettaa

Kaikuva huokaus

kuin sileä seinä

missä onkaan hän

tuo kaikonnut hahmo

Häntä kerran rakastin

Maailmani

Sinä kaikkeni olet

planeettani, tähteni

utuinen universumini

Yötaivaani revontulet

merteni kuohut

aavikoideni ikuinen hiekka

Suojani olet

varjoni valaiset

maailmani myrkyissä

Sinä ihmeeni olet

unelmani kaunein

aarteeni, iloni, valoni olet

Suuri on rakkauteni

niin suuri,

että maailmani on sinun

Elämän henki

Itsesi pimeyteen unohdit

kutsun kirkkaimman kuulit

unen rajan ylitit

Silmäsi usvasta avasit

Mariaanien haudasta nousit

sielusi hiekasta puhdistit

Sydämestäsi suoraan vastasit

siipesi valkaistut levitit

ajatuksesi tähtiin asetit

Hartioillesi onnen istutit

itsesi rakkaudelle arvotit

lähes jumalaista kosketit

Kauas jäi kadotus

jälleen
kauttasi elämä hengittää

Tuuleen

Huulilleni

kämmenet painoin

kuiskaukseni

niille laskin

riisutun sydämeni

paljastin

Käteni kohotin

hyvästelemättä

tuuli kuiskaukseen tarttui

kyselemättä

mukaansa otti

Maailman tuulet

siivekkäät villihevoset

vapaat

kaikista vaateista

Taakakseen asetin

kuitenkin

syvimmän pyynnön

sydämein

kosketuksesi kaipuun

Kuulethan

omaksesi otathan

luokseni tuothan

palautathan

pyyntöni hartaan

unelman