Aikainen kevät

Luoksein kevät kulki

surutta eloon suuteli

lämmön rintaan riipi

Mielessäin sävel soi

karusti sanoja kirjoitti

ajatuksein virtaan veti

Hiuksissain toinen tuoksui

pyytämättä iholle piirsi

tunteja hipiälläin hehkui

Silmissäin kyynel kiilsi

hiljaisesti sydän hyräili

elämäin rakkautta rukoili

Edessäin kaupunki kaikui

kumartamatta aamu koitti

sivu kirjassain kääntyi

Kesän muisto

Hangessa uinui

syksyllä nukkunut lehti

viime kesän kaunis muisto

Lehtiranka jäätynyt

poissa elämän hehku

jäljellä vanki ikuisen ruskan

Askeleessa varjo

talven syvä jälki

päivänvalon hiipunut henki

Kesää ikävöin

tuulessa supattavia lehtiä

puiden rakasta vehreää väkeä

Maasta tullut

maaksi jälleen tuleva

kaiken eläväisen armoton ehto

Muutoksen tuuli

Puhalla lujaa
tuuli ystäväin
suuntaan oikeaan

Pölyt pyyhi poskiltain
vapauta vanhoista valinnoista
seitit selätä sielustain

Puhalla voimalla mahdollisuuksien
kaikkien tulevien aikojen
vailla huolia huomisen

Harmit hävitä sydämestäin
katseestain kaiho karkota
murhe murra mielestäin

Pilvet paimenna pois
jotta silmissäin
kirkkaus aina ois