Höyryten
halkeaa asfaltti
ylös kurottaa elämä
Polvillaan
vankinkin vankila
edessä riisutun sielun
Valoon
käy ajaton taival
läpi synkimmän pimeän
Voimalla
olevaisen maan
ylitsevuotavan taivaan
Sateessa
huokaa kuuma asfaltti
valittaa kehno keinokuori
Taipuu
eläväisen edessä
jo joutaa pois jaloista
Luonnossa
voima voittamaton
arpa arvaamaton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti