Luoksein kevät kulki
surutta eloon suuteli
lämmön rintaan riipi
Mielessäin sävel soi
karusti sanoja kirjoitti
ajatuksein virtaan veti
Hiuksissain toinen tuoksui
pyytämättä iholle piirsi
tunteja hipiälläin hehkui
Silmissäin kyynel kiilsi
hiljaisesti sydän hyräili
elämäin rakkautta rukoili
Edessäin kaupunki kaikui
kumartamatta aamu koitti
sivu kirjassain kääntyi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti