Taival taittuu iltaan
harju huokaa kanssani
ajatusteni aavalla
Yksin ylhäisellä istuimella
sydän sysää lentoon
mieleni mailla
Aurinko antautuu
horisonttiin
viime säteitään viivyttää
kasvojeni kukkuloilla
Kesä kääntää kasvonsa
tuuli tyyntyy latvuksissa
henkeni harjanteilla
Usva uinuttaa maan
korpi kuiskii ääneti
siunaukseni saloilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti