Askelin raskain
metsää tervehdin
huolein hälle kuiskailin
Kuunteli kauniisti
haasteli viisaasti
-Ota aikas´, hartaasti.
Sade hymyili
suudelmin lohdutteli
murheistain sieniä kasvatteli
Huomaamatta virkosin
sielunmaisemaan sukelsin
tyyneen hiljaisuuteen vajosin
Ajatus ehyt
askel kevyt
kotiin palasin nyt
mieli valolla täyttynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti